Vielä vähän yli kuukausi sitten tutti (tai tutit) oli Matildan paras kaveri. Sitä ei käytetty vain unille mennessä tai harmistuksen iskiessä, vaan se roikkui melkeinpä aina suupielessä tai kädessä. Olimme miettineet vierottamista ennen vauva syntymää, mutta oltiin vähän laiskoja ja liian lepsuja, eihän sitä raaskinut ottaa pois. Puhuttiin tuttiasiasta neuvolassakin ja tultiin siihen lopputulokseen, että vieroitusta ei kannata väkisin enää aloittaa, kun vauvan syntymäänkin on jo niin lähellä.
Mutta meillä asuukin aika itsenäinen tänttähäärä. Päälle pari viikkoa sitten Matilda heitti kaikki löytämänsä tutit patterin väliin, ja sinne ne jäivät! Tutin perään ei ole kyselty kertaakaan eivätkä nukahtamisetkaan ole vaikeutuneet.
Miten tämä nyt näin helposti meni?
